Pikkukoiran elämää

Taitaa Tuomaksella meidän pojista olla rankin kesätyö. Siltä minusta tuntuu ainakin silloin, kun olen kahden kesken Taikan kanssa. Etenkin pissi- ja kakkahommat stressaavat; ulos-sisälle-rumba on melkoinen. Yhtään kakkaa ei ole kuitenkaan ilmestynyt lattioille, ja pissikin on lirahtanut väärään paikkaan vain muutaman kerran. Mutta on sitä vahdittukin!

Merkittävin uutinen kuluneelta viikolta: korvat. Olin reissussa tiistaista torstaihin, ja sillä välin oli toinen lurppakorva pongahtanut pystyyn. Viime yön aikana sitten toinenkin oli asettunut aikuismaiseen asentoon. (Huom. Muuta aikuismaista Taikassa ei ole vielä havaittavissa - eikä tarvitsekaan olla! Koiran lapsuusaika on vieläkin lyhyempi kuin ihmisen!)

Olemme harjoitelleet tarhassa oloa vaihtelevin tuloksin. Eilen Taika viihtyi häkissään pitkän tovin. Hauska on leikkiä naruun ripustetuilla leluilla, mutta vielä hauskempaa on repiä riekaleiksi kopin lattialle laitettuja mattoja. Melkoinen sisustaja tämä Taikakoira!

Taika tuli taloon

Taika tuli taloon viikko sitten lauantaina. Aluksi se oli varsin ujo ilmestys, mutta ottaa nyt huushollia haltuunsa minuutti minuutilta ja metri metriltä.

Entä minä sitten? No, minä olen viisihenkisen perheen äiti, joka ei koskaan halunnut kotiinsa koiraa, ei kissaa, ei mitään eläintä. Minut Taika otti haltuunsa, kun näin siitä ensimmäiset valokuvat. Tämä jos mikä on taikuutta! Nyt meitä sitten on kuusi. Puolet perheemme jäsenistä metsästää hirviä, ja nuorimmainen metsästäjistä on 8,5-viikkoinen harmaa norjanhirvikoira Taika.

Taika-pentu 2,5-viikkoisena, hirvikoira vai myyrä?

Taika syntyi Pudasjärvellä 6.4.2010. Pentuja tuli yhteensä viisi, neljä urosta ja narttu. Valitettavasti yksi uroksista kuoli melkein heti. Nyt kaikki neljä pentua ovat uusissa kodeissaan, Taika täällä Kittilässä ja veljet Jysky, Kosto ja Mape missä sitten lienevätkin. Taikan emä on Tossamyrens Diana eli Tintti ja isä Lehtikankaan Jami eli Elmeri. Suvun historiaa löytyy KoiraNetistä.

Taikan Tintti-emä katsoo tarkkana vauvaansa.


Tintti-emä tarhassaan Pudasjärvellä.

Pentua lähdettiin hakemaan kotiin kolmen miehen voimin. Kuten kuvasta näkyy, ei matka matka kohti tuntematonta ollut pennulle kovin riemukas, mutta ihan hyvin se silti sujui. Sillä välin minä laittelin kotia vauvaperheelle sopivaksi. Matot lähtivät ensimmäisenä!


Automatka Pudasjärveltä Kittilään, vähän jännää!

Ensimmäinen yö uudessa kodissa oli yllättävän rauhallinen. Pentu ei itkenyt lainkaan, ja nopeat vahdit kerkesivät pissittää sen ennen kuin vahinko sattui. Taika nukkui eteisessä portaikon alla omassa pesässään, jonka viereen Teemu ja Tuomas majoittuivat omine patjoineen.

Kulunut viikko on ollut muuten melkoinen järjestelykysymys. Olemme olleet vuoron perään pois töistä ja koulusta pentua hoitamassa. Ensi viikko onkin jo helpompi, kun koulut ovat loppuneet ja Tuomas voi aloittaa kesätyönsä dogisitterinä.

Ulkona on kaikkein hauskinta!

Syömisen kanssa oli aluksi vähän ihmettelemistä. Pentueen kasvattaja antoi mukaan pennun kuivamuonaa, mutta se ei oikein maistunutkaan. Nyt kuitenkin ruokailu sujuu, kun nappulat pehmennetään kunnolla vedessä ja lisätään vielä vähän kermaviiliä tai vaikkapa kalakeiton lientä. Niin meillä koiranpentua kermalla ruokitaan!

Kaikenlaista tässä ollaan opittu itse kukin. Taika tuntee jo nimensä ja ymmärtää (yleensä), mitä tarkoittavat käskyt "tänne" ja "istu". Tärkeänä oppimismotiivina ovat olleet Best Friend Duo -herkkunapit sekä runsaat kehumiset ja rapsutukset. Myös pantaan on totuteltu ja harjoiteltu vieressä kävelemistä taluttimessa. Hauskin leikki on sian korvan piilottaminen: ulkona Taika yrittää piilottaa sen mättääseen, sisällä piilopaikaksi kelpaa vaikka sohvan alusta. Paljon on vielä oppimista Taikalla, mutta niin on meilläkin!